— *Hyvä on, esitän köyhää miestä. Katsotaanpa nyt, miten “rakkaani” reagoivat,* — ajatteli **Lauri**, painaessaan ylellisen huvilansa ovikelloa.
— *Kulta, onko kaikki hyvin? Näytät tänään jännittyneeltä,* — tervehti häntä huolestuneena vaimo **Sanna**, huomaten muutoksen hänen ilmeessään.
— *Meidän täytyy puhua,* — sanoi Lauri, riisumatta edes takkia, ja suuntasi suoraan olohuoneeseen, jossa loistelias sisustus oli jyrkässä ristiriidassa hänen vakavan olemuksensa kanssa.
— *Yrityksellä on ongelmia. Yksi projekteista kaatui. Sijoittajat ovat raivoissaan. Rakennustyöt on keskeytetty — kaupunki havaitsi rikkomuksia…* — hän huokaisi ja painoi kasvonsa käsiinsä.
Sanna kalpeni. Mutta mikä yllätti hänet vielä enemmän, oli “hyvä uutinen”:
— *En joudu vankilaan.*
— *No, onpa helpotus,* — hän vastasi sarkastisesti ja kaatoi itselleen lasillisen kallista viskiä.
Vähitellen Laurin “köyhyydestä” tuli syytösten, moitteiden ja… odottamattomien tekojen lähde. Lounaan jälkeen hän huomasi, että hänen kellonsa, golfmailansa ja salkkunsa oli myyty. Vain hänen tavaransa.
— *Miksi koskisin omiin laukkuihini? Nämä ovat sinun ongelmiasi!* — tiuskaisi Sanna laskiessaan myynnistä saamiaan rahoja.
— *Tällä pärjään kuukauden,* — hän hymyili ja lähti.
Myöhemmin baarissa Lauri purki tuntojaan ystävälleen **Mikko**:
— *Hän ajattelee vain itseään… Ei mitään tukea. Ja minä halusin vain testata häntä. Kaikki oli lavastettu. Laillisesti kaikki on jo valmiina: avioerossa hän ei saa mitään.*
Mutta sen sijaan että olisi tukenut häntä, Mikko soitti Sannalle:
— *Lauri valehteli kaikesta! Se oli testi! Ole kiltti ja käyttäydy kuin enkeli, muuten menetämme kaiken…*
Valitettavasti keskustelu nauhoitettiin. Yksityisetsivä, jonka Lauri oli palkannut, oli myös paikalla.
Ja sinä iltana Lauri esitti loppunäytöksen. Turvamiehet, pakatut laukut, saattue — kaikki meni suunnitelmien mukaan. Hän katsoi heitä molempia kylmä hymy huulillaan:
— *Te ette menettäneet aviomiestä tai ystävää. Te menetitte tulonlähteenne. Rakkautta… sitä ei voi ottaa. Sen voi vain menettää.*
Lopuksi:
🔸 Sanna palasi kotikaupunkiinsa sen kanssa, mitä myynnistä jäi jäljelle.
🔸 Mikko jäi tyhjin käsin.
🔸 Ja Lauri… tapasi toisen naisen. Yksinkertaisen, huomaavaisen ja rehellisen. Eikä hän koskaan enää testannut ketään. Sillä se, mikä on aitoa — sen näkee heti.
